Publicerad den 14 februari 2019 av Julia Jänis & Kaisu Lempinen
Stig in! –hanke ja Yhteinen kuntamme –hanke järjestivät lastensuojelua ja monikulttuurisia perheitä koskevan konferenssin 31.1. – 1.2. Kirkkonummella. Tilaisuuteen osallistui kahden päivän aikana n.50 henkilöä kunnista ja järjestöistä eri puolilta Suomea. Puheenvuoroja oli pienistä kunnista ja suuremmista kaupungeista Suomesta ja Ruotsista.
Konferenssin puheenvuoroissa nousi esiin, että monikulttuuristen ja vieraskielisten perheiden kohdalla on oltava varovainen kulttuurin määrittelyssä. Viranomaiset helposti näkevät vieraskieliset oman kulttuurinsa edustajana, mutta pidempään kotimaansa ulkopuolella asunut maahanmuuttaja voi kokea kuuluvansa enemmänkin uuteen kuin vanhaan kotimaahan, niin kulttuurisesti kuin sosiaalisten siteidenkin pohjalta.
Vaasalainen kaupunginvaltuutettu Ramieza Al Mahdi painotti, että lastensuojelussa pitäisi olla enemmän eri kulttuuritaustoista tulevia ihmisiä, mikä herättäisi luottamusta viranomaisiin ja edistäisi molemminpuolista ymmärrystä lastensuojelusta palveluna. Esimerkiksi somalialaisilla perheillä ja lastensuojelun työntekijöillä voi olla yhtäläisiä huolenaiheita lasten ja nuorten kehityksestä. Vaasassa onkin perustettu omakielisiä vertaisryhmiä, joissa suomalaisen yhteiskunnan palveluista ja niihin liittyvistä ennakkoluuloista voi keskustella. Espoossa puolestaan on kehitetty neuvolassa toteutuva MONIKU – palvelu, josta on saatu hyviä tuloksia koskien vieraskielisten lasten oman äidinkielen vahvistamista.
Ewa Näslund ruotsalaisesta Höörsin kunnasta kertoi läheisneuvonpidosta, jossa on kartoitettu lastensuojeluasiakkaan lähiomaisista muodostuvaa verkostoa ja sen roolia lapsen haastavassa elämäntilanteessa. Tavoitteena on, että läheiset löytäisivät viranomaisten kanssa keskustelemalla sekä varsinaisen ongelman että ratkaisun siihen. Kirkkonummella puolestaan lastensuojelussa on otettu käyttöön systeeminen toimintamalli, jossa niin ikään painottuu lasten, nuorten ja perheiden osallisuus. Puheenvuorot herättivät keskustelua siitä, keiden voidaan katsoa kuuluvaksi lapsen tai nuoren lähipiiriin, jos varsinaisia omaisia ei olekaan. Voisiko myös luotettavaksi ja turvalliseksi koettu vapaaehtoinen olla ”lähiomainen”?
Konferenssissa esiteltiin myös nykyteknologian mahdollisuuksia sosiaalialalla. Patric Eriksson ruotsalaisesta Botkyrkan kaupungista esitteli Menti-palvelua, jolla on kerätty asiakkailta palautetta jokaisen tapaamisen jälkeen. Tomas Lehtinen kertoi Espoon data-analyysistä, jossa eri aineistoista etsittiin lastensuojelun asiakkuutta ennustavia tekijöitä. Aihe herätti keskustelua eettisistä kysymyksistä tekoälyn käytöstä sosiaalialalla. Keskustelussa nostettiin esille, miten hyvinvointia edistäviä tekijöitä voisi painottaa mahdollisten ongelmia ennustavien tekijöiden sijaan.
