Publicerad den 12 april, 2018 av Robert Runeberg

Kaikkein ihanin asia Stig in! projektissa työskentelyssä on, että tapaan niin paljon ihmisiä. Tapaan hienoja pakolaiskoordinaattoreita, perhekoti-, sosiaalityöntekijöitä, opettajia ja virkamiehiä. Tapaan yliopistotutkijoita ja ammattilaisia, jotka toimivat aktiivisesti uusien tulokkaiden tukemisessa. Jokaisella on paljon kerrottavaa ja opin uutta joka päivä. Usein minun on kokonaan uudelleen arvioitava aikaisemmat johtopäätökseni.

Tapaan myös maahanmuuttajia ja pakolaisia. Kokoukset Omid Mahmuodin, Habiba Aliin, Ramieza Al Mahdin ja Fatemeh Khavarin kanssa ovat muuttaneet minua perusteellisesti. Olen niin utelias! Haluaisin kysyä paljon, mutta en uskalla.OLEN  UTELIAS SINUSTA! 

Afganistanin nuorisolle järjestetyssä konferenssissa tapasin nuoren Afganistanin naisen. Hän toi lapsensa mukanaan ja hän ei siksi voinut olla kuuntelemassa luentoa, minä taas en halunnut kuunnella luentoa koska se oli Darin kielellinen. Joten istuimme puhumassa pari tuntia.

Sitten meistä tuli Facebook-ystäviä ja aloitimme pitkän kirjeenvaihdon. Kirjeenvaihdossa yritämme ymmärtää toistemme kulttuuria. “Mitä kirjoja minun pitäisi lukea mielestäsi?” ”Mikä on sinusta parasta musiikkia? ” ”Kuinka suhtaudut elämään kuoleman jälkeen?” ”Entä jos sinun pitäisi juoda alkoholi? “Kyllä, kaikki ne kysymykset, jotka en ole kehdannut kysyä. Olen kertonut länsimaisen filosofian erilaisista filosofisista vaiheista ja näkemyksestäni jumalista ja omantunnosta, ja hän on antanut minulle erilaisia ​​Imaamien-lainauksia, YouTube-leikkeen musiikista ja suosittanut kirjoja ja kirjailijoita. Ajan myötä meistä on tullut todella hyviä ystäviä, ja hän on jopa nimittänyt minua suomalaiseksi sedäkseen.

Ajattelen, että ehkä kaikki, jotka työskentelevät uusien maahanmuuttajien ja pakolaisten parissa, on yhteistä, että olemme hyvin uteliaita. Haluamme tietää enemmän, ymmärtää enemmän, saada uusia impulsseja ja vaikutteita.